Blogi

Teimme jäsenistölle maaliskuun alussa kartoituskyselyn tulevan vuoden toiminnasta ja saimmekin ennätysmäärän vastauksia, mistä olemme hyvin kiitollisia! Vastausten perusteella poimimme eniten kiinnostavat lajit ja lähdimme suunnittelemaan niiden toteuttamista kuluvan vuoden aikana. Katso siis alta mitä tuleman pitää ja merkitse tapahtumat kalenteriisi jo nyt!

Saimme myös monia mahtavia ehdotuksia lajeista, joita ei oltu kyselyssä listattu. Kuluvalle vuodelle ei voitu kaikkea mahduttaa mukaan, mutta kaikki on laitettu visusti korvan taakse tulevia hallituksia ja vuosia varten. Ehdotuksianne siis varmasti tullaan hyödyntämään seuraavien vuosien suunnittelussa, joten kiitos myös näistä kaikista ideoista!

Olemme saaneet tänä vuonna jo monta uutta jäsentä, mikä on kertakaikkisen mahtavaa! Tervetuloa kaikille uusille tulokkaille! Jotta uudetkin jäsenet pääsevät varmasti kartalle, seuraavassa avataan hieman tarkemmin, miten hommat noin yleisesti toimii ja miten tähän kaikkeen hienoon pääsee mukaan.

Viikkoliikuntalajit ovat siis pääsääntöisesti arki-iltaisin järjestettäviä yhteisiä liikuntahetkiä ja niiden ajankohdat pyritään lyömään lukkoon aina edeltävän kuukauden aikana. Viikkoliikuntaa on pääasiassa “kesäkaudella”, mutta kuten olette saattaneet jo huomata, myös muille kuukausille on toimintaa, esimerkkinä huhtikuun padel ja voimanosto.

Mikäli laji vaatii tietyn määrän osallistujia toteutuakseen tai on muista syistä olennaista tietää tai sitouttaa osallistujat, keräämme nämä tiedot tapahtumakohtaisesti ilmoittautumislomakkeella. Muussa tapauksessa tapahtumiin voi tulla spontaanisti mukaan. 

Joissakin tapahtumissa on osallistumismaksu esimerkiksi kenttävuokran tai muun menoerän vuoksi. Yhdistys tukee osallistumisia pääsääntöisesti 5e/jäsen/laji. Maksuista kerrotaan aina ilmoittautumislomakkeen yhteydessä.

Lähtökohtaisesti myös ei-jäsenet ovat tervetulleita mukaan toimintaan, toki ilman em. sponsorointia. Mikäli osallistujamäärä on rajattu, jäsenet ovat etusijalla ei-jäseniin nähden.

Viikkoliikunnan lisäksi muutakin toimintaa on paljon. Vuosittaisiksi perinteiksi on jo vakiintuneet muutamat kestosuosikit, kuten pyöräreissu, melontaretki, syysvaellus, minigolfturnaus sekä kuntotestit keväällä ja syksyllä. Näiden lisäksi on myös kokoukset, vuosijuhla ja pikkujoulut ja totta kai kaikkein tärkeimmät: talvi- ja kesäkisat!

Seuraavaan listaukseen on koostettu kutakuinkin kaikki tämän vuoden tulevat tapahtumat. Tapahtumat löytyvät myös PTKJ:n kalenterista ja nettisivujen etusivulta. Mahdollisista muutoksista tiedotetaan Whatsapp-kanavalla.

Huhtikuu
13.4. Padel
19.4. Voimanosto

Toukokuu
Heti kun on riittävän sulaa: Porrastreeni
18.5. Kuntotestit ja kevätkokous
12.–28.5: Penkkiurheilua: MM-kisakatsomo

Kesäkuu
Pesäpallo
Maastopyöräily
Penkkiurheilua: pesäpallo, 19.6. jalkapallon EM-karsinta: Suomi – San Marino

Heinäkuu
7.-9.7. Pyöräily, Tampere – Huittinen – Eurajoki 
Rantalentis
Melonta
Penkkiurheilua: jalkapalloa paikallismatsissa

Elokuu
25.-27.8. Kesäkisat 
Suppailu
Viikinsaariretki (jos Vappu kunnossa)

Syyskuu
8.-10.9. Tallinna Maraton + virkistysmatka
Minigolfturnaus (viimeisenä viikonloppuna kun minigolfrata on auki)
Penkkiurheilua: 10.9. jalkapallon EM-karsinta: Suomi – Tanska

Lokakuu
7.-8.10. syysvaellus Kintulammilla
Penkkiurheilua: koripallo

Marraskuu
Syyskokous + vuosijuhla
Penkkiurheilua: lentopallo, jalkapallon EM-karsinta: Suomi – Pohjois-Irlanti


Nyt siis rohkeasti vain mukaan kokeilemaan eri lajeja ja pitämään hauskaa parhaiden tyyppien seurassa!

Kevätterveisin,

PTKJ:n sportti/virkistys/tiedotustiimi,
Karoliina, Krista, Lotta ja Heidi

Valtiovallan ohjeiden sekä yleisen käytännön mukaisesti myös PTKJ:n normaali lähitoiminta on peruttu toistaiseksi, koska julkiset kokoontumiset sekä yli 10 hengen kokoontumiset on kielletty 13.5. saakka. Kevään tapahtumia on sekä peruttu että siirretty myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan.

Koska koronavirus rajoittaa mitä pahimmalla tavalla myös PTKJ:n toimintaa, yhdistyksen jäsenet pääsivät maalis-huhtikuussa vastaamaan korvaavien aktiviteettien sekä korona-aikaan kuuluvien tukitoimien toteuttamisesta.

Etä-aktiviteeteista selvästi suosituimmiksi nousi visat ja pelit. Visoja onkin jo toteutettu, mutta PTKJ:n ensimmäinen bingo antaa vielä odottaa itseään.

Mahdollisista yhteishankintana toteutettavista tukitoimista paikalliselle urheilulle ja liikunnalle esiin nousi etukäteen ostettavat lahjakortit tai varaukset. Ehdotuksia tähän ei kuitenkaan saatu, joten ne ovat yhä tervetulleita.

Ravintoloille vastaavat tukitoimet jakaantuivat seuraavasti. Olympia-kortteli nousi esiin, ja esimerkiksi suosittua social diningia ehdotettiin yhteishankinnan kohteeksi.

Koska nyt on se aika kun pitää kuluttaa myös PTKJ pyrkii laittamaan kiertoon taannoin saamansa 500 euron Sähkissponssin. Sen käyttökohteissa tärkeimmäksi kohteeksi nähtiin perinteinen välineistön hankinta. Yksittäisinä kohteina mainittiin pesäpallovarusteet, mahdollisen soutuveneen varustaminen sekä lapsille jotain.

Koska pelkona on, että koronaviruksen aiheuttamat rajoitustoimet koskettavat toimintaamme sekä sidosryhmiämme vielä pitkään, toteutamme näitä toimenpiteitä pikku hiljaa kevään aikana. Toivotaan, että pääsemme kesällä normaaliin päivänjärjestykseen. Pitää huolta itsestänne ja toisistanne!

Pohjois-Tampereen Kovin Jätkä ry matkusti melontareissulle Suomen Satakuntaan 21.-22.9.2019.

Melonta aloitettiin Kauvatsan ja Puurijärven välimaastosta, josta lähdettiin uhmaamaan Puurijärven kansallispuiston korkeita ja sokkeloisia heinikoita. Etapista selvittiin kuitenkin vain yhden henkilön eksymisellä, joka sekin oli henkilön itse edesauttama. Linnuston osalta vaatimattomasta vuodenajasta huolimatta nähtävää oli runsaasti.

• 

• 

Puurijärven jälkeen kajakit kannettiin padon yli Ala-Kauvatsan jokeen. Se lasketteli melojat rauhallisesti ensimmäiselle taukopaikalle, jossa oli vuorossa runsas tankkaus. Mainittakoon, että tämän jälkeen huoltoauton kuljettaja suuntasi kauppaan. Tauon jälkeen melontaa jatkettiin Kokemäenjokeen, jossa sääolosuhteet päivän aikana vaihtelivat tyynestä tuuliseen ja aurinkoisesta pilviseen. Sateelta kuitenkin vältyttiin.

• 

• 

• 

Risteen koululla ilmassa alkoi olla hieman väsymisen, vaan ei luovuttamisen merkkejä. Yksi melojista joutui keskeyttämään henkilökohtaisiin syihin vedoten, mutta tästä syystähän olimme varautuneet reissuun huoltoautolla. Hernekeiton nauttimisen jälkeen kuitenkin tapahtui vääjäämätön eli huoltoautomme sai matkasta tarpeekseen. Seuraavassa hetkessä yksi meloja putosi laiturilta jokeen. Vaan helppoja oli nämäkin vastoinkäymiset selätettäviksi, ja matkaan lähdettiin pimeyttä uhmaten. Vaikkain sitten hieman pienemmällä rykmentillä.

Jo pitkälti pimenä tultua saavuttiin Säpilänniemeen mökille, jossa pöytä ei odottanut koreana, vaan melojat olivat ennen uutta huoltoautoa ja huollettavaa autoa perillä. Kävihän vanha huoltoauto tässä välissä latauksessa. Lopulta mökillä kuitenkin virkistäydyttiin syömisen, saunomisen, rupattelun ja nukkumisen merkeissä. Seuraavana päivänä pirteimmät jatkoivat melontaa vielä toisellekin mökille kahveelle (onko tämä edes satakuntalaista murretta?) ja pullalle, josta viimeinen etappi vei Kolsin voimalaitokselle ja melontareissun päätepisteeseen.

Matka sujui pienistä piristävistä sattumuksista huolimatta erittäin mukavasti. Matkan varrella oli paljon kiinnostavaa nähtävää sekä hienoa luontoa ja perinnemaisemaa. Taukoja matkalla pidettiin aina kun siltä tuntui, joten matka ei koitunut kenellekään liian raskaaksi.

Kiitämme mukana olleita sekä pyyteettömästi kahden päivän aikana matkalaisille välineitä lainanneita sekä majoitusta ja ravintoa tarjonneita tahoja.

PTKJ pyöräilee toista kertaa ulkomailla

Viime vuoden onnistuneen pyöräilyn johdosta päätimme ottaa yhdistyksen ohjelmaan vuosittaisen pyöräilyreissun. Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Latvia. Matkan suunnittelu aloitettiin jo varhain alkukeväästä ja pitkän pohdinnan ja reitin pyörittelyn jälkeen päädyimme seuraavaan matkasuunnitelmaan.

• 3.8. Helsinki-Tartto Silja Line+auto
• 4.8. Tartto-Valga 70km
• 5.8. Valga-Valmiera 60km
• 6.8. Valmiera-Sigulda 60km
• 7.8. Sigulda-Riika 70km
• 8.-10.8. Riika-Tallinna
• 11.8. Tallinna-Helsinki.

Reissusta kiinnostuneita oli useita ja viimein lähtijöiksi saatiin kokoon hyvä tiimi, johon kuuluivat ensikertalaiset Laura, Lotta sekä jo viime vuodelta vankan kokemuksen pyöräreissaamisesta keränneet Teemu ja allekirjoittanut. Lähtöä edeltäneenä viikkona pidettiin pieni palaveri, joka loi ensikertalaisille uskoa, että tästä on tulossa kaikkien aikojen pyöräreissu.

Vihdoin lauantaina koitti reissuunlähtö Teemun pihasta. Peräkärryyn heitettiin pyörät sekä varusteet ja peräkärry kiinnitettiin uudenkarhean Plugin Hybridi Kia Niron perään. Odotettavissa oli turvallisia ja huolettomia kilometrejä. Lotta oli innoissaan päästessään rattiin ja suunnaksi otettiin Helsingin Länsiterminaali. Laivamatkasta nautittiin trubaduurin säestäessä. Pääsimme hyvissä ajoin perille Tarttoon, jossa meitä odotti Hector Design Hostel suurine ja siisteine huoneineen. Samana iltana pääsimme onnekkaasti vielä nauttimaan paikallisen viinifiestan tarjonnasta ja erinomaisesta paikallisesta omenaviinistä.

Tartto-Valga

Aamun valjetessa koitti lähtö ensimmäiselle pyöräilyetapille. Luottokuskimme Sussun valitettava viimehetken poisjäänti aiheutti sen, että jouduimme kukin vuoropäivinä huoltoauton kuljattajaksi. Ensimmäisen ajovuoro valikoitui Lotalle muiden hypätessä pyörien selkään ja suunnaksi otettiin Viron tunnettu talvipääkaupunki Otepää. Pääsimme etenemään muutama sata metriä kaupan pihaan, kunnes  taivaalta rupesi jo ripottelemaan vettä. Tämä oli onneksi nopeasti ohimennyt kuuro emmekä joutuneet ottamaan sadevaatteita esille koko reissun aikana.

Näillä matkoilla on tapana tutustua paikallisiin historiallisiin kohteisiin ja tälläkin välillä pääsimme tutustumaan 1800-luvun lopussa rakennettuun Sangasten linnaan, jonka Sangasten viimeinen kartanonherra oli itselleen rakentanut.

Valgaan päästyämme oli kilometrejä aiemmin ilmoitetun 70 kilometrin sijasta kertynyt pyörän mittariin noin 90km. Valgassa yösijan meille tarjosi edullinen Maria Hostel. Sunnuntai-ilta paikkakunnalla oli rauhallinen, mutta onneksi löysimme itsellemme erittäin mukavan ravintolan nimeltä Conspirator. Illallisen jälkeen kävelimme kaupungilla vain todetaksemme että tässä rajakaupungissa sunnuntai-ilta ei ole erityisen vilkas ja päätimmekin täten vetäytyä ajoissa yöpuulle.

Valga-Valmiera

Valga-Valmiera – välimatkalle auton ajovuoron vaati itselleen Teemu. Hän osasi pitää hyvää huolta meistä muista ja taukopaikalla odottikin kahvipannu kuumana. Matkan varrella tiet olivat kapeita, mutta autoilijat ottivat meidät erittäin hyvin huomioon ohittamalle reilusti toisen kaistan kautta. Jos ei oteta lukuun erästä peräkärryä vetävää suomalaista autoilijaa, joka torvi pohjassa ohitti meidän niin, että melkein keräsimme pyöriämme ojanpohjalta.

Tällä etapilla myös Lotta pääsi pyörällä vetopuuhiin ja keulaan päästyään oli hänellä vetohaluja niin, että itselläni oli jo vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana ja keskinopeus nousi reilusti totutusta. Vielä ennen matkaa Lotalla oli epäily, pysyykö hän meidän muiden kokeneiden pyöräilijöiden vauhdissa, mutta epäilyt todellakin osoittautuivat turhiksi.

Valmierassa meitä odotti luksusmökki Lejasskabarzi maaseudun rauhassa. Pihassa huomio kiinnittyi trampoliiniin, jossa hyppimisen vuokranantaja ensi työkseen kertoi olevan sallittua. Mökissä oli myös puukiukaalla varustettu sauna ja pihasta löytyi grilli, joten tämän illan päätimme viettää saunoen, grillaten ja trampoliinilla hyppien.

Valmiera- Cēsis – Sigulda

Valmierasta lähtiessä minulle osui ajovuoro ja ennen matkaan lähtöä pidin huolen, että ajaisin välimatkan hyvin levänneenä. Valmierasta suuntamme oli kaupunkiin nimeltä Cēsis ja matkaa 30 kilometriä.                                                                                                                

Cēsis oli myös vanha kaupunki, jonka juuret yltävät 800-luvulle. Kaupungin keskeltä löytyi linnan rauniot ja mielenkiintoisia monumentteja. Näihin oli meidän totta kai lähemmin tutustuttava ja kiersimme myös tämän keskiaikaisen 1200-luvulla rakennetun linnan rauniot.

Cēsisistä lähdettäessä olivat pyöräilijät päättäneet ottaa oikoreitit käyttöön. Hetken ajettuaan asfaltti oli muuttunut soratieksi ja siitä vielä pienemmäksi kinttupoluksi useiden asteiden ja kilometrien pituisine nousuineen. Pehmeässä hiekassa itsensä uuvuttaneet pyöräilijät saapuivat taukopaikalle poikkeuksellisen väsyneinä. Kilometrejä ei ollut vielä kertynyt paljoa, mutta raskas uurastus aiheutti sen, että päivän pyöräilyt päätettiin jättää tähän ja nostaa pyörät peräkärryyn ja siirtyä autolla seuraavaan majoitukseen Siguldan Makars leirintäalueelle.

Siguldassa pääsimme nauttimaan paikallisen pitserian laajasta viinivalikoimasta ja koska emme halunneet tyytyä yhteen viiniin, tyhjensimme koko paikan viinivaraston. Jälkiruuaksi haettiin lähikaupasta Teemun jo pitkään himoitsemia kuivattuja kaloja.

Sigulda-Riika

Suunnitelmista poiketen tämä väli jätettiin pyöräilemättä huomatessamme, että välimatka on ruuhkaista maantietä, jossa ajettavasta pientareesta ei ollut tietoakaan. Pyöräilyn sijaan Sigulda tarjosi meille loistavan tilaisuuden päästä melomaan Gauja-jokea pitkin, joka halkoo Latvian suurinta kansallispuistoa. Suoraan leirintäalueelta oli mahdollisuus päästä kuljetuksen kanssa usealle eripituiselle reitille. Hahmotelmissa oli jopa 45 kilometrin matka, jonka suorittamiseen Teemu tuumaili kuluvan muutaman tunnin. Valintamme päätyi kuitenkin 25 kilometrin melontaan, johon saimme kulumaan viitisen tuntia. Joki oli leveä, mutta osittain matala ja pohjakosketusta ei aina hiekkapohjaisessa joessa voinut välttää.

Siguldasta siirryimme päivän mittaan Riikaan ja hotelli Patefon Roomsiin. Siistiydyttyämme siirryimme syömään erinomaiset hampparit vanhan kaupungin Street Burgersiin ja tämän jälkeen löysimme uudehkon tislaamo/ravintola Distillers Republicin, jonka omat tuotteet eivät harmillisesti vielä olleet kerenneet valmistua. Iloksemme valikoimasta löytyi kuitenkin suomalaista pienpanimo-olutta suoraan Tuusulasta. Illan mittaan kiersimme kaupungin ravintoloita ja lopuksi päädyimme kartuttamaan hieman matkakassaa Casinolla.

Seuraava aamu valkeni Riiassa normaaliin tapaan, mutta draamalta emme päässeet välttymään sillä vaatteistamme löytyi ötökkä, joka ikävästi muistutti ludetta ja jonka pitkän pohdinnan jälkeen varmistimme ko. päänvaivaksi. Päätimme antaa tämän olla pilaamatta päiväämme ja suuntasimme kaupunkiin aamupalalle. Riiassa päivä oli sateinen ja totesimme, että tämä olisi loistava kylpyläpäivä, joten tilasimme allemme taksin. Ystävällinen kuski Garri kuljetti meidät Jurmalan aurinkorannoille ja Jurmala Spahan. Jurmala Spa oli loistelias kylpylä useine saunoineen. Tosin pieni moitteen sana suomalaisesta saunasta, jossa oli veden heitto kiukaalle kielletty. Allasosastolla toimi juomatiski, jonka ykkösjuomana tarjoiltiin Long Islandin Ice Teata. Vielä illalla pääsimme nauttimaan Jurmalan rannoille mahtavasta ja romanttisesta/eroottisesta auringonlaskusta.

Riika – Pärnu

Riiasta lähtiessämme olimme hyvillämme, kun pääsimme jättämään huoneen, josta olimme löytäneet tämän verta imevän pedon. Suunnaksi otettiin Pärnu, josta olimme jo varanneet keilaradan illanviettoa varten. Muutaman tunnin ajomatkan päässä Riiasta meitä oli vastassa rajakaupunki Ainaži ja siellä vierailukohteena Super Alko. Kävimme ostamassa paikasta tuliaiset ja lastasimme nämä peräkärryyn. Tuliaiset toivat kärryyn sen verran painolastia, että renkaiden ilmanpaineiden tarkastus oli kohdallaan.

Kun tämä oli saatu tehdyksi, käänsi Laura Kian virta-avaimesta. Tunnin pihassa pysähtyneenä ollut Kia oli päättänyt, että auton jarrujärjestelmään oli tällä välin tullut jotain vikaa ja pyysi tarkistamaan tämän eikä suostunut käynnistymään. Hetken yritettyämme käynnistää autoa päätti Teemun Niro pimetä totaalisesti. Ei muuta kuin puhelua Kia autopalveluun, josta ystävällisesti järjestettiin paikallinen huoltomies käymään katsomassa mikä autoa vaivaa. Huoltomiehen starttiavusta ei valitettavasti ollut apua, joten alkoi useiden tuntien selvittely, miten pääsemme jatkamaan matkaa.

Kuusi tuntia myöhemmin Kia nostettiin hinausauton kyytiin ja peräkärry Volkkarin perään, jossa myös me saimme kyydin takaisin kohti Riikaa. Kuljettajamme Arvid oli mahtava tyyppi. Hän myös lupautui näyttämään meille parhaat menomestat, kun seuraavaksi päädymme Riikaan. Seuraavan reissu tullaankin järjestämään otsikolla ”Ilman pyörää Riikaan”.

Aamulla Kia-huolto otti auton sisään, pisti lataustöpselin kiinni ja totesi auton olevan kunnossa. Mitään vikaa ei löytynyt, johon Kian iskulause ”The Power to Suprise” sopii erittäin osuvasti. Huolto oli ladannut auton akut täyteen, joten matka jatkui jälleen, mutta tällä kertaa suoraan Tallinnaan. Hotelli Virusta olimme varanneet pienellä riskillä vain kahden hengen huoneen, jonka toivoimme muuttuvan matkan aikana paremmin tarpeitamme vastaavaksi ja sen myös hotellin ystävällinen henkilökunta sai toteutettua ja huoneemme muuttui perhehuoneeksi, josta löytyi kaikille nukkumapaikka.

Tallinnassa illallinen nautittiin erittäin mukavassa ravintolassa nimeltä Salt. Lauralle annettiin vapaat kädet tilata pöytä täyteen ruokaa, ja näin myös kävi. Lähes koko alkupalalista ja muutama maukas pääruoka tarjoiltiin meille ripeään tahtiin ja asiaankuuluvien viinien kera. Viimeinen yö vietettiin tanssien Tallinnan kuuluisimmassa yökerhossa Cafe Amigossa.

Sunnuntaina odotti kotiinpaluu haikeissa tunnelmissa. Matkalla haimme rullan jätesäkkejä, joihin erottelimme 60 asteessa pestävät vaatteet, ja tavarat, joita odotti usean tunnin saunottaminen mahdollisen lude-epidemian välttämiseksi.

Mitä tästä reissusta lopulta jäi käteen? Matka ei aina mene niin kuin on suunniteltu ja pyöräilykilometritkin jäivät hieman odotettua vähemmälle, mutta tämä ei ketään harmittanut, sillä kaikilla oli matkan aikana pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hyvä fiilis ja erittäin hauskaa. Latviassa kaikki tapaamamme ihmiset olivat erittäin mukavia ja ystävällisiä. Myös päivittäin nautittu Seljanka-keitto oli paikasta riippumatta erinomaista. Russian Standard osoittautui myös erinomaiseksi valinnaksi matkan urheilujuomaksi.

Kiitos kaikille osallistuneille! Tämä oli kaikkien aikojen pyöräreissu ja oli mahtavaa nauraa vatsansa kipeäksi hyvässä seurassa. Kiitos Laura, Lotta ja Teemu!

-Risto

Ps. vielä tiedoksi vampyyri kuuluu lausua vämppyyri, klamydia lausutaan klamuudia ja Pärnu lausutaan Pärnyy.

PTKJ:n heinäkuun tapahtumat polkaistiin käyntiin jo vuosia hiljaisesti suunnitellulla sekä viime aikoina hartaasti odotetulla ratsastuksella. Heti aluksi erittäin suuri kiitos jäsenellemme Klaus Nylamolle erittäin hienosta ja hyvin järjestetystä illasta ratsastuksen parissa sekä tietysti Laaksolan ratsutilalle.  Sää ei suosinut meitä tällä kertaa, joten tuntimme pidettiin maneesissa. Mainittakoon, että maneesiin mentiin suoraan tallista kulkematta ulkotilojen kautta, mikä on kuulemani mukaan yksi modernin ja korkeatasoisen ratsutilan merkeistä.

Laji oli itselleni täysin uusi, sillä olin ratsastanut aiemmin vain karusellissa ja tietokonepeleissä. Lisäksi olen käynyt muutaman kerran raveissa, joten olen ollut verrattain vähän tekemisissä hevosten kanssa. Toisaalta Veijari nimeltä Brisco (The Adventures of Brisco County, Jr.) oli yksi lempisarjoistani lapsena jo pelkästään uskomattoman hienon tunnusmusiikkinsa takia, joten oli aika selättää suurehko hevospelkoni.

Pelkoani hevosia kohtaan ei edesauttanut se, että otaksuntani valmiiksi varustellusta hevosesta odottamassa maneesin seinustalla vaihtui perusteelliseen opastukseen hevosen varustamisesta, jossa jokainen vuorollaan toteutti jonkun työvaiheen. Tämän odotustilanteen jännityksestä todisteena seuraavat kahden herran ilmeet. Väitän, että Juuson ilme on melko samanlainen silloin kun hän on peloissaan.

Mutta. Hetkeä myöhemmin olimme kukin pari jo noutamassa omaa hevosta laitumelta. Meille Susannan kanssa arpa tarjosi hevosen nimeltään Rambo. Nimestään huolimatta äärimmäisen rauhallinen ja ymmärtäväinen yksilö. Rambon kanssa niin omatoiminen hevosen varustaminen kuin ratsastuskin sujui aloittelijalle mieluisalla tavalla. Pilttuussa Ramboa varusteltaessa kuljin useita kertoja sen pään alta edestakaisin ja olin useaan otteeseen kuolettavalla etäisyydellä sen jaloista. Toisin sanoen erinomaisen hieno ja jalo hevonen, jolla oli useita taisteluarpia kehossaan.

Pienenä kritiikkinä voisin sanoa sen, että arvioni mukaan Rambo oli oppinut vuosien varrella tekemään käynnit, kurvailut, ravit ynnä muut asiat luultavasti opettajan ohjeiden mukaan ilman, että sitä tarvitsi juurikaan ohjata. Toisaalta saatoin hetkittäin tuntea, että hevonen todella tottelee ohjaustani, mikä oli tällä erää riittävästi minulle. 

Ymmärrykseni mukaan muutkin saivat uusia kokemuksia. Myös lajin parissa pidemmälle ehtineet pääsivät hieman menevämpää ratsastusta. Omalla kohdalla laukkaaminen ei ikävä kyllä vielä tällä kertaa ottanut onnistuakseen, ja toki oli illassa jännitystä tarpeeksi ilman sitäkin. Mutta jäipähän jotain seuraavaan kertaan, sillä laukkaaminen on kuitenkin on se mistä haaveilen ratsastuksessa. Ja hevosen ohjaaminen äänimerkein. 

Kaiken kaikkiaan erittäin jännittävä, mutta mieluisa kokemus. Myös muutamalla muulla seuraavaan ratsastuskertaan jäi vielä tavoite laukkaamisesta, mutta ehkä se onnistuu seuraavalla kerralla helpommin. Sillä ehkä sittenkin on niin, että kaikkia hevosia ei aina tarvitse pelätä. 

Ratsastuksen ulkopuolelta. Yhdistyksen nettisivuille on tehty muutamia uudistuksia. Näitä ovat listatut jäsenedut, väline- ja varusteluettelo, lomakepohja jäsenhakemukselle sekä kannatustuotteiden sivu. Kuulemani mukaan kannatuspaitoja on jälleen painettu lisää, joten huomaa ostaa omasi ja kerätä koko sarja.

Useat yhdistyksen suunnitelmat ja tapahtumat tulevat julkiseksi lähiaikoina, joten suosittelen lämpimästi seuraamaan tiedotteita. Ja kesällähän meillä on liikuntatapahtumia lähes viikoittain. Lisäksi kannustan kaikkia myös luomaan varsinkin kesällä omia ex tempore -tapahtumia. Esimerkiksi itse tulen esittämään kutsun ongelle kun sopiva sää ja päivä osuu kohdalle.

Muistakaa hyvä ihmiset myös kaikkien aikojen kisat elokuussa! Kuulemma vielä toistaiseksi mahtuu mukaan.

Palautettanne toivoen ja sitä arvostaen 
-Tuure Pirttikoski 

Kesäkuussa PTKJ:n yhtenä viikkoliikuntakokeiluna oli iltarastit. Kohteena oli Kangasalan ja Oriveden rajamaastossa sijaitseva Matkajärvi. Aikaisempi suunnistuskokemukseni koostui armeijasuunnistuksen lisäksi yhdestä iltarastittelusta sekä kahdesta kahdeksan tunnin polkupyörärogainingista. Olin siis omasta mielestäni melko pro.

Tapahtuman pääorganisoijana ja muiden opastajana toimi suunnistuksesta suhteellisen liekeissä oleva Lotta. Muita mukana olleita olivat MM-tason suunnistajalta oppinsa saanut, Pohjois-Tampereen kovin jätkä Ilkka sekä nollakokemuksella ennakkoluulottomat Laura ja uusi prospect-jäsen Eeva-Liisa.

Ilta lähti käyntiin, kun Ilkka veti taskustaan kaikkia ilahduttaneen hyttysmyrkyn. Pisteet Ilelle! Tuumailun jälkeen reitiksi valikoitui viiden kilometrin ”helppo”. Päätimme lähteä suunnistamaan koko joukko samaa matkaa ns. rennolla meiningillä. Yhdistys sponsoroi kolme karttaa eli halvaksi tuli tämäkin.

Kävelimme aloituspaikalle, jossa Lotta otti ohjakset käsiinsä. Alkoi suunnistusrupeaman nopein kilometri. ”Sormi koko ajan kartalla!”, “Katse maastoon!”, Lotta komensi huomattavan kantavalla äänellä. Mieleeni tuli Poliisiopiston Debbie Calahan. Äärimmäisen asiallinen meininki!

Ensimmäinen ja toinen rasti löytyivät helposti ja ryhmän itsevarmuus alkoi kasvaa. Kolmannelle rastille oli jo hieman enemmän matkaa ja maasto muuttui metsätiestä poluksi. Loikimme Lauran kanssa ryhmän kärjessä ilman karttaa luottaen suuntavaistoon sekä edellä kulkeviin Pyrinnön logoilla varustettuja paitoja kantaviin nuorukaisiin. Fysioterapeutti Lauran oli vaikea pidätellä hymyään, kun hän tajusi, kuinka hyvää harjoitusta polulla juokseminen oli hänen keskivartalon ja jalkojensa pienille tukilihaksille.

Maasto hankaloitui aavistuksen ja meidät ohitti lastaan kantorepussa kuljettava nainen. Mahdollisesti tästä herpaantuneena kolmas rasti ei löytynyt yhtä välittömästi kuin kaksi edellistä.

Matka jatkui tuttuun tyyliin: suunnistajat perässä ja aistien varassa loikkivat gasellit kärjessä. Saavuimme voimalinjojen alla olevalle hakkuuaukealle, josta avautuivat upeat näkymät. Jäimme siirtolohkareelle ottamaan ryhmäkuvia someen. Ilen ensimmäiseen otokseen ikuistui kivelle kiipeävän Eeva-Liisan peräosa. Tämä aiheutti porukassa luonnottoman äänekästä hörinää kiusallisen hetken taltuttamiseksi mahdollisimman nopeasti. Saimme kehuja rennosta meiningistä ohi meneviltä tosikkosuunnistajilta.

Lotta luovutti kartturin pestinsä minulle, jolloin sisäinen insinöörini sai vallan. Seuraava rasti löytyi pienen ryynäämisen seurauksena, minkä jälkeen oltiin valinnan äärellä: lähdetäänkö oikaisemaan suon yli vai kierretäänkö polkua pitkin? Valinta oli helppo ja nopea.

Nilkkoja myöten suossa seisoessani ei vituttanut, sillä seura oli hyvää ja sää lämmin. Suo oli ojitettu, joten ojaa seuraamalla menisimme varmasti oikeaan suuntaan eikä kompassia tarvittu. Joukkosuggestio oli vahva.

Suon ylityksen jälkeen jatkoimme matkaa oudon huonosti täsmääviä maamerkkejä seuraillen. Luottamusta ei herättänyt puolipäättömän samoilun jälkeen metsästä löytyvä puolustusvoimien harjoitusalueesta varoittava kyltti. Ilkka valitteli kompassin neulan jumittumista. Outoa oli, että Lotan neula jumitti täysin samaan suuntaan.

Päätimme epäintuitiivisesti totella kompassia ja kohta olimmekin taas kartalla. Kirottu suo ja sinne 90 asteen kulmassa kaivetut ojat olivat johdattaneet meidät 90 astetta väärään suuntaan. Kyllähän siellä Jukolassakin pummattiin, naureskelimme.

Seuraavat rastit löytyivät helposti, minkä jälkeen oli aika suunnata viimeiselle rastille. Matkalla kohdattiin vielä yksi yllätys, kun helpoksi luultu hakkuuaukea osoittautui koko retken vaikeimmaksi maastoksi sisältäen samaan aikaan sekä kivikkoa, risukkoa, suota että kiipeämistä.  Jostain takaani kuului ääni: “Pojat, en näe teitä enää”.

Viimeinenkin rasti löytyi ja autolle palatessa kaikki olivat silminnähden iloisia. Heitettiin yläfemmoja ja peräluukussa odottavat juomapullot tyhjennettiin yllättävän nopeasti. Urheilukello näytti kuljetuksi matkaksi seitsemän kilometriä ja keskisykkeeksi 140. Aikaa kului noin kaksi tuntia. Yllättävän tehokas urheilusuoritus! Kaikki antoivat suunnistukselle lajina pisteet 5/5.

Johtopäätös: Hieno laji, aion jatkaa harrastamista, jos kesän aikataulut antavat myöden!

Terkuin: Tapio

Kevät on ollut PTKJ-porukalle aktiivista yhdessä tekemisen aikaa. Kisojen jälkeen jatkettiin sujuvasti heti seuraavana sunnuntaina laskiaisriehalla, joka oli menestyksekäs ja oiva perinnetapahtumaehdokas. Pulkat saivat kyytiä mutta hauskaa oli. Erityiskiitokset laskiaispullien leipomisesta jäsen Vuoriselle! 

Maaliskuun lopulla rauhoituimme kevätretriitillä Kintulammen kauniissa maisemissa. Aamupäivä oli pilvinen ja sateinen, mutta tilattu auringonpaiste saapui kuitenkin iltapäivällä ja lämmitti retkuettamme. Reitit alueella olivat vielä melkoisen jäisiä, mutta iso osa porukasta uskaltautui luisteluradalle ja teimme kävelylenkin järven ympäri ilman suurempia kommelluksia, luonnon rauhasta nauttien. Palatessamme tukikohtaan oli muiden toimesta nuotio laitettu tulille ja paistelimme makkarat edelleen auringon säteistä nautiskellen.

Yhdistys oli varannut käyttöömme Kintulammen retkeilymajan, joka palveli tarkoituksessaan mainiosti. Tosin se olisi saattanut olla vielä mukavampi, mikäli sen ikkunaluukut olisi saanut avattua.. Mökin hämärässä onnistui kuitenkin korttipelit huutopussista Cards Against Humanityyn ja takkatuli lämmitti mukavasti. Majan lisäksi saimme lämmittää myös rantasaunaa. Uskaliaimmat pääsivät saunomisen yhteydessä pulahtamaan avantoon. Allekirjoittanut poistui paikalta ennen iltaa, mutta huhut kertovat että railakas rentoutuminen jatkui aamuyöhön saakka.

Kevätaktiviteetit jatkuivat Tampereen saunaskeneen tutustumisen merkeissä. Kohteena oli Veittijärven sauna, joka vei välittömästi vierailijoiden sydämet. Suunnitelmissa loppukeväälle on mm. virtuaalitodellisuuteen sukeltamista sekä suunnistusta. 

Kulunut vuosi on ollut edeltäjiään aktiivisempi ja olemme päässeet kokeilemaan mitä monituisempia lajeja. Henkilökohtaisesti toivon, että suunta pysyy samankaltaisena ja saamme seuraavanakin vuonna kokea yhdessä uusia aluevaltauksia sekä miksei myös perehtyä jo kokeiltuihin lajeihin hieman syvemmin. Muistelen, että ainakin uudet jefutreenit meille on luvattu, sillä viime kesäiset jouduttiin keskeyttämään ukkosen takia. 

Mitä sinä toivoisit tulevalta kaudelta? Yhdistyksen toimintaan pääset jäsenenä vaikuttamaan 27.4. järjestettävässä vuosikokouksessa, missä mm. valitaan seuraava puheenjohtaja sekä hallitus. Tule antamaan äänesi sille, joka homman mielestäsi parhaiten hoitaisi! Tai mikäli sinua itseäsi kiinnostaa olla tekemässä yhdistyksen toiminnasta ensi kaudella vielä hauskempaa ja antoisampaa, ilmaise kiinnostuksesi rohkeasti.

Kevät- tai melkeinpä jo kesäterveisin,
Heidi

Ps. Muista myös perinteiset kuntotestit ja cooper vuosikokouspäivän aamuna!

Huhhuh. Kroppa saa vieläkin väristyksiä kun muistelee talven huikeinta viikonloppua, Pohjois-Tampereen Kovin Jätkä talvikisoja. Turnaus koostui kyynelistä; pettymyksen karvaista, kolajuoman hapokkaista, minttukaakaon pehmeistä ja ilon riemukkaista.

Kisaviikkoa edeltävä aikana osallistujaksi oli itsensä kiinnittynyt 26 voitonnälkäistä, motivotunutta ja huippuunsa treenattua kilpailijaa. Kisatoimikunta oli aloittanut valmistelut jo vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä. Ja sammakkomies lupasi lumista talvea. Odotukset olivat siis korkealla, jo etukäteen puhuttiin kaikkien aikojen kisoista.

Kisojen avajaisten lähestyessä myös kisatoimikunnan päivät alkoivat pidentyä valmistelevista toimista. Samaan tahtiin harvenivat kisatoimikunnan uuden vetäjän Kalle P. Tuomolan hiukset Partioaitan tarjouspipon alla. Työpöytävalmistelut vietiinkin järjestävällä taholla ennätyspitkälle ja hartaasti. Esimerkiksi kauppareissulle lähdettiin vasta kisoja edeltävä ilta ja niin myöhään, ettemme saaneet enää Prisman kassalta maksuvaiheessa suunkostukkeeseen ostolupaa. Hyvä näin, vältyimme taas kerran päihdyttävien aineiden kiroilta. Lisäksi asioiden viime tippaan jättäminen kehittää ongelmanratkaisu- ja paineensietokykyä, ja se tottavie tuli tarpeeseen.

Perjantain vihdoin koittaessa kisajärjestelyt olivat kuitenkin selvinä kuin allekirjoittanut vappuaamuna. ”Avaan kisat” tärähti Kallen suusta noin 17.30. Avaijaispaikaksi oli valikoitunut yhteistyökumppani Tullin Saunan kokoushuone, jossa suoritettiin avaijaismanööverit tilanteen vaatimalla arvokkuudella. Kuohuviiniä pitkissä kalsareissa, jokainen kilpailija toisiaan mulkoillen ja psyykaten.

Avauspäivän lajit saatiin vietyä loistavassa aikataulussa läpi Sorsapuiston rinteissä ja lammen jäällä. Kisatoimikunnan tavoite pilkkoa lajeja pienempiin ja terävämpiin osasuorituksiin onnistui ja kilpailijat olivat saunan lauteilla jo ilta yhdeksältä. Henkilökohtaiselle huollolle jäi siis runsaasti aikaa, joka takasi lauantaihin loistavat lähtökohdat. Ennen ansaittuja yöunia seurua piipahti vielä tanssiravintola Doriksessa nauttimassa yhteistyökumppanieduista ja kertaamassa päivän kulun, sekä laatimassa taktiikan seuraavalle päivälle. Koko kisaviikonlopun ehkä haastavin suoritus olikin sitten päästä Doriksesta kotiin. Ravintolassa olon aikana kaduille oli satanut alijäähtynyttä vettä tai jotain muuta paskaa. Suurelle osalle kilpailijoista pystyssä pysyminen oli mahdotonta.

’Kukkokiekuu’ kuului olohuoneesta kello seitsämän kun Rantasen Juho näki painajaista sohvallani, avaan silmät kauniiseen aamuun. Onpahan aikaa laittaa kaverille aamupalaa raskaaseen edessä siintävään päivään. Kaadan omenasiiderin tarkasti kahteen konjakkilasiin ja tarjoilen ne Finlandiahymnin kera olohuoneeseen.

Toinen kisapäivä alkoi jo ennen kokoontumista Tesoman liikekeskukselle. Vuorossa oli perinteinen ”yllytä taksia ajamaan kaverin taksin kanssa kilpaa” peli. Tällä kertaa onni ei suosinut ja kuski oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa Winterin mutkassa. Toisaalta häviökään ei tunnu pahalta Hagertin takapenkiltä, saa toiset ajaa puolestani Mondeolla. Kaikki kisailijat selvisivät kuin ihmeen kaupalla ajoissa kisapaikalla ja Tesomajärven jää laitettiin toden teolla raikaamaan. Laji toisensa jälkeen oli parhautta, aurinko paistoi, nauru raikasi ja kilpailu oli rehtiä.

Aurinkoisen ja lämpimän kisapäivän päätteeksi menimme Pedros Pubiin nauttimaan yhteistyökumppanin tarjoamasta eväästä ja suorittamaan päivän kisojen loput lajit pois päiväjärjestyksestä. Päivällisen päätteksi suuntasimme Pirkanmaan Teleurakoinnin saunalle peseytymään ja spekuloimaan voittajaa. Sieltä ilta jatkui todennäköisesti.

Sunnuntaiaamun valjetessa valkeni myös hiljalleen totuus kisa-applikaation pistelaskukyvystä. Kisatoimikunnan vetäjä Kalle oli jo ehtinyt ensimmäiset OnePlus puhelimensa särkeä yön aikana, ja uuden kohtalo oli sekunneista kiinni. Onneksi kynä, paperi ja terapeuttiopinnot kohta päättävä säämies Grönroos pelastivat tilanteet ja useiden tuntien laskennan jälkeen Ilkka ”Ile” Nurminen saatiin kruunattua kiistattomaksi mestariksi!

Kuten tavallista, kisoja kaadettiin ja mestaria juhlittiin aamutunneille asti,

Kisatoimikunnan ja yksittäisen kisailijan silmin,

Teemu Marku

Tässä ne viimein omat – PTKJ ry:n nettisivut! Pitkällinen projekti on saatu päätökseen, vaikka tästähän uusi aikakausi vasta alkaa. Suurkiitos erityisesti yhdistyksen nörttijaostolle, Rahikainen & Lehtonen.

Sivustojen tarkoitus on koota yhdistyksen keskeiset tiedot yhteen paikkaan, sekä palvella tiedotuskanavana tapahtumista. Pyrkimyksenä on myös tuottaa kertomuksia tapahtumien kulusta ja muista jäsenistöä kiinnostavista aihepiireistä. Jos sinulla on juttuidea tai valmis kirjoitus, voit toimittaa sen hallitukselle, joka julkaisee sopivaksi katsomansa sisällöt sivustoilla. Myös kuvamateriaalia tapahtumista voi ladata yhdistyksen drive-kansioon.

Viikkoliikuntakalenteri alkaa jo aktivoitumaan, vaikka ohjattua toimintaa ei ihan jokaiselle viikolle sentään ole. Seuraavina tapahtumina mm. kiipeily 15.1. sekä pikkujulut 26.1. Unohtaa ei tietysti sovi myöskään lähestyviä talvikisoja, 22.-24.2. Aiemmista vuosista poiketen voimakkaasti kasvavien kisojen osallistujamäärää on tänä vuonna rajoitettu, joten ilmoitauduthan pikimiten ellet ole jo niin tehnyt, jos haluat mukaan mittelöihin. Lisäksi yhteistreenjä tarjoilee sesonkien mukaisesti mm. yhdistyksen hiihtojaosto. Muistakin lajeista kyselyjä tulee varmasti jatkossakin whatsappissa pyörimään ja useimmiten seuraa kaikenlaiseen puuhasteluun on sitä kautta löytynyt.

Nykyinen hallitus valmistelee parhaillaan kevään tapahtumia aiemmin yhdessä linjatulta pohjalta, mutta hiljalleen myös yhdistyksen vuosikokous tekee tuloaan. Kehottaisinkin jo jokaista pohtimaan kiinnostustaan lähteä entistä aktiivisemmin yhdistystoimintaan mukaan – linjaamaan mitä ja miten asioita tehdään tulevaisuudessa. Yhdistyksellä on paljon aktiivisia ja pitkäaikaisia jäseniä, mutta haluamme huomioida myös uudet jäsensukupolvet päätöksenteossa.

Hyvää ja aktiivista vuotta 2019 toivoo,

Helena