PTKJ:n heinäkuun tapahtumat polkaistiin käyntiin jo vuosia hiljaisesti suunnitellulla sekä viime aikoina hartaasti odotetulla ratsastuksella. Heti aluksi erittäin suuri kiitos jäsenellemme Klaus Nylamolle erittäin hienosta ja hyvin järjestetystä illasta ratsastuksen parissa sekä tietysti Laaksolan ratsutilalle. Sää ei suosinut meitä tällä kertaa, joten tuntimme pidettiin maneesissa. Mainittakoon, että maneesiin mentiin suoraan tallista kulkematta ulkotilojen kautta, mikä on kuulemani mukaan yksi modernin ja korkeatasoisen ratsutilan merkeistä.
Laji oli itselleni täysin uusi, sillä olin ratsastanut aiemmin vain karusellissa ja tietokonepeleissä. Lisäksi olen käynyt muutaman kerran raveissa, joten olen ollut verrattain vähän tekemisissä hevosten kanssa. Toisaalta Veijari nimeltä Brisco (The Adventures of Brisco County, Jr.) oli yksi lempisarjoistani lapsena jo pelkästään uskomattoman hienon tunnusmusiikkinsa takia, joten oli aika selättää suurehko hevospelkoni.
Pelkoani hevosia kohtaan ei edesauttanut se, että otaksuntani valmiiksi varustellusta hevosesta odottamassa maneesin seinustalla vaihtui perusteelliseen opastukseen hevosen varustamisesta, jossa jokainen vuorollaan toteutti jonkun työvaiheen. Tämän odotustilanteen jännityksestä todisteena seuraavat kahden herran ilmeet. Väitän, että Juuson ilme on melko samanlainen silloin kun hän on peloissaan.
Mutta. Hetkeä myöhemmin olimme kukin pari jo noutamassa omaa hevosta laitumelta. Meille Susannan kanssa arpa tarjosi hevosen nimeltään Rambo. Nimestään huolimatta äärimmäisen rauhallinen ja ymmärtäväinen yksilö. Rambon kanssa niin omatoiminen hevosen varustaminen kuin ratsastuskin sujui aloittelijalle mieluisalla tavalla. Pilttuussa Ramboa varusteltaessa kuljin useita kertoja sen pään alta edestakaisin ja olin useaan otteeseen kuolettavalla etäisyydellä sen jaloista. Toisin sanoen erinomaisen hieno ja jalo hevonen, jolla oli useita taisteluarpia kehossaan.
Pienenä kritiikkinä voisin sanoa sen, että arvioni mukaan Rambo oli oppinut vuosien varrella tekemään käynnit, kurvailut, ravit ynnä muut asiat luultavasti opettajan ohjeiden mukaan ilman, että sitä tarvitsi juurikaan ohjata. Toisaalta saatoin hetkittäin tuntea, että hevonen todella tottelee ohjaustani, mikä oli tällä erää riittävästi minulle.
Ymmärrykseni mukaan muutkin saivat uusia kokemuksia. Myös lajin parissa pidemmälle ehtineet pääsivät hieman menevämpää ratsastusta. Omalla kohdalla laukkaaminen ei ikävä kyllä vielä tällä kertaa ottanut onnistuakseen, ja toki oli illassa jännitystä tarpeeksi ilman sitäkin. Mutta jäipähän jotain seuraavaan kertaan, sillä laukkaaminen on kuitenkin on se mistä haaveilen ratsastuksessa. Ja hevosen ohjaaminen äänimerkein.
Kaiken kaikkiaan erittäin jännittävä, mutta mieluisa kokemus. Myös muutamalla muulla seuraavaan ratsastuskertaan jäi vielä tavoite laukkaamisesta, mutta ehkä se onnistuu seuraavalla kerralla helpommin. Sillä ehkä sittenkin on niin, että kaikkia hevosia ei aina tarvitse pelätä.
Ratsastuksen ulkopuolelta. Yhdistyksen nettisivuille on tehty muutamia uudistuksia. Näitä ovat listatut jäsenedut, väline- ja varusteluettelo, lomakepohja jäsenhakemukselle sekä kannatustuotteiden sivu. Kuulemani mukaan kannatuspaitoja on jälleen painettu lisää, joten huomaa ostaa omasi ja kerätä koko sarja.
Useat yhdistyksen suunnitelmat ja tapahtumat tulevat julkiseksi lähiaikoina, joten suosittelen lämpimästi seuraamaan tiedotteita. Ja kesällähän meillä on liikuntatapahtumia lähes viikoittain. Lisäksi kannustan kaikkia myös luomaan varsinkin kesällä omia ex tempore -tapahtumia. Esimerkiksi itse tulen esittämään kutsun ongelle kun sopiva sää ja päivä osuu kohdalle.
Muistakaa hyvä ihmiset myös kaikkien aikojen kisat elokuussa! Kuulemma vielä toistaiseksi mahtuu mukaan.
Palautettanne toivoen ja sitä arvostaen
-Tuure Pirttikoski