Tekijä: Hallitus

Teimme jäsenistölle maaliskuun alussa kartoituskyselyn tulevan vuoden toiminnasta ja saimmekin ennätysmäärän vastauksia, mistä olemme hyvin kiitollisia! Vastausten perusteella poimimme eniten kiinnostavat lajit ja lähdimme suunnittelemaan niiden toteuttamista kuluvan vuoden aikana. Katso siis alta mitä tuleman pitää ja merkitse tapahtumat kalenteriisi jo nyt!

Saimme myös monia mahtavia ehdotuksia lajeista, joita ei oltu kyselyssä listattu. Kuluvalle vuodelle ei voitu kaikkea mahduttaa mukaan, mutta kaikki on laitettu visusti korvan taakse tulevia hallituksia ja vuosia varten. Ehdotuksianne siis varmasti tullaan hyödyntämään seuraavien vuosien suunnittelussa, joten kiitos myös näistä kaikista ideoista!

Olemme saaneet tänä vuonna jo monta uutta jäsentä, mikä on kertakaikkisen mahtavaa! Tervetuloa kaikille uusille tulokkaille! Jotta uudetkin jäsenet pääsevät varmasti kartalle, seuraavassa avataan hieman tarkemmin, miten hommat noin yleisesti toimii ja miten tähän kaikkeen hienoon pääsee mukaan.

Viikkoliikuntalajit ovat siis pääsääntöisesti arki-iltaisin järjestettäviä yhteisiä liikuntahetkiä ja niiden ajankohdat pyritään lyömään lukkoon aina edeltävän kuukauden aikana. Viikkoliikuntaa on pääasiassa “kesäkaudella”, mutta kuten olette saattaneet jo huomata, myös muille kuukausille on toimintaa, esimerkkinä huhtikuun padel ja voimanosto.

Mikäli laji vaatii tietyn määrän osallistujia toteutuakseen tai on muista syistä olennaista tietää tai sitouttaa osallistujat, keräämme nämä tiedot tapahtumakohtaisesti ilmoittautumislomakkeella. Muussa tapauksessa tapahtumiin voi tulla spontaanisti mukaan. 

Joissakin tapahtumissa on osallistumismaksu esimerkiksi kenttävuokran tai muun menoerän vuoksi. Yhdistys tukee osallistumisia pääsääntöisesti 5e/jäsen/laji. Maksuista kerrotaan aina ilmoittautumislomakkeen yhteydessä.

Lähtökohtaisesti myös ei-jäsenet ovat tervetulleita mukaan toimintaan, toki ilman em. sponsorointia. Mikäli osallistujamäärä on rajattu, jäsenet ovat etusijalla ei-jäseniin nähden.

Viikkoliikunnan lisäksi muutakin toimintaa on paljon. Vuosittaisiksi perinteiksi on jo vakiintuneet muutamat kestosuosikit, kuten pyöräreissu, melontaretki, syysvaellus, minigolfturnaus sekä kuntotestit keväällä ja syksyllä. Näiden lisäksi on myös kokoukset, vuosijuhla ja pikkujoulut ja totta kai kaikkein tärkeimmät: talvi- ja kesäkisat!

Seuraavaan listaukseen on koostettu kutakuinkin kaikki tämän vuoden tulevat tapahtumat. Tapahtumat löytyvät myös PTKJ:n kalenterista ja nettisivujen etusivulta. Mahdollisista muutoksista tiedotetaan Whatsapp-kanavalla.

Huhtikuu
13.4. Padel
19.4. Voimanosto

Toukokuu
Heti kun on riittävän sulaa: Porrastreeni
18.5. Kuntotestit ja kevätkokous
12.–28.5: Penkkiurheilua: MM-kisakatsomo

Kesäkuu
Pesäpallo
Maastopyöräily
Penkkiurheilua: pesäpallo, 19.6. jalkapallon EM-karsinta: Suomi – San Marino

Heinäkuu
7.-9.7. Pyöräily, Tampere – Huittinen – Eurajoki 
Rantalentis
Melonta
Penkkiurheilua: jalkapalloa paikallismatsissa

Elokuu
25.-27.8. Kesäkisat 
Suppailu
Viikinsaariretki (jos Vappu kunnossa)

Syyskuu
8.-10.9. Tallinna Maraton + virkistysmatka
Minigolfturnaus (viimeisenä viikonloppuna kun minigolfrata on auki)
Penkkiurheilua: 10.9. jalkapallon EM-karsinta: Suomi – Tanska

Lokakuu
7.-8.10. syysvaellus Kintulammilla
Penkkiurheilua: koripallo

Marraskuu
Syyskokous + vuosijuhla
Penkkiurheilua: lentopallo, jalkapallon EM-karsinta: Suomi – Pohjois-Irlanti


Nyt siis rohkeasti vain mukaan kokeilemaan eri lajeja ja pitämään hauskaa parhaiden tyyppien seurassa!

Kevätterveisin,

PTKJ:n sportti/virkistys/tiedotustiimi,
Karoliina, Krista, Lotta ja Heidi

Valtiovallan ohjeiden sekä yleisen käytännön mukaisesti myös PTKJ:n normaali lähitoiminta on peruttu toistaiseksi, koska julkiset kokoontumiset sekä yli 10 hengen kokoontumiset on kielletty 13.5. saakka. Kevään tapahtumia on sekä peruttu että siirretty myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan.

Koska koronavirus rajoittaa mitä pahimmalla tavalla myös PTKJ:n toimintaa, yhdistyksen jäsenet pääsivät maalis-huhtikuussa vastaamaan korvaavien aktiviteettien sekä korona-aikaan kuuluvien tukitoimien toteuttamisesta.

Etä-aktiviteeteista selvästi suosituimmiksi nousi visat ja pelit. Visoja onkin jo toteutettu, mutta PTKJ:n ensimmäinen bingo antaa vielä odottaa itseään.

Mahdollisista yhteishankintana toteutettavista tukitoimista paikalliselle urheilulle ja liikunnalle esiin nousi etukäteen ostettavat lahjakortit tai varaukset. Ehdotuksia tähän ei kuitenkaan saatu, joten ne ovat yhä tervetulleita.

Ravintoloille vastaavat tukitoimet jakaantuivat seuraavasti. Olympia-kortteli nousi esiin, ja esimerkiksi suosittua social diningia ehdotettiin yhteishankinnan kohteeksi.

Koska nyt on se aika kun pitää kuluttaa myös PTKJ pyrkii laittamaan kiertoon taannoin saamansa 500 euron Sähkissponssin. Sen käyttökohteissa tärkeimmäksi kohteeksi nähtiin perinteinen välineistön hankinta. Yksittäisinä kohteina mainittiin pesäpallovarusteet, mahdollisen soutuveneen varustaminen sekä lapsille jotain.

Koska pelkona on, että koronaviruksen aiheuttamat rajoitustoimet koskettavat toimintaamme sekä sidosryhmiämme vielä pitkään, toteutamme näitä toimenpiteitä pikku hiljaa kevään aikana. Toivotaan, että pääsemme kesällä normaaliin päivänjärjestykseen. Pitää huolta itsestänne ja toisistanne!

Pohjois-Tampereen Kovin Jätkä ry matkusti melontareissulle Suomen Satakuntaan 21.-22.9.2019.

Melonta aloitettiin Kauvatsan ja Puurijärven välimaastosta, josta lähdettiin uhmaamaan Puurijärven kansallispuiston korkeita ja sokkeloisia heinikoita. Etapista selvittiin kuitenkin vain yhden henkilön eksymisellä, joka sekin oli henkilön itse edesauttama. Linnuston osalta vaatimattomasta vuodenajasta huolimatta nähtävää oli runsaasti.

• 

• 

Puurijärven jälkeen kajakit kannettiin padon yli Ala-Kauvatsan jokeen. Se lasketteli melojat rauhallisesti ensimmäiselle taukopaikalle, jossa oli vuorossa runsas tankkaus. Mainittakoon, että tämän jälkeen huoltoauton kuljettaja suuntasi kauppaan. Tauon jälkeen melontaa jatkettiin Kokemäenjokeen, jossa sääolosuhteet päivän aikana vaihtelivat tyynestä tuuliseen ja aurinkoisesta pilviseen. Sateelta kuitenkin vältyttiin.

• 

• 

• 

Risteen koululla ilmassa alkoi olla hieman väsymisen, vaan ei luovuttamisen merkkejä. Yksi melojista joutui keskeyttämään henkilökohtaisiin syihin vedoten, mutta tästä syystähän olimme varautuneet reissuun huoltoautolla. Hernekeiton nauttimisen jälkeen kuitenkin tapahtui vääjäämätön eli huoltoautomme sai matkasta tarpeekseen. Seuraavassa hetkessä yksi meloja putosi laiturilta jokeen. Vaan helppoja oli nämäkin vastoinkäymiset selätettäviksi, ja matkaan lähdettiin pimeyttä uhmaten. Vaikkain sitten hieman pienemmällä rykmentillä.

Jo pitkälti pimenä tultua saavuttiin Säpilänniemeen mökille, jossa pöytä ei odottanut koreana, vaan melojat olivat ennen uutta huoltoautoa ja huollettavaa autoa perillä. Kävihän vanha huoltoauto tässä välissä latauksessa. Lopulta mökillä kuitenkin virkistäydyttiin syömisen, saunomisen, rupattelun ja nukkumisen merkeissä. Seuraavana päivänä pirteimmät jatkoivat melontaa vielä toisellekin mökille kahveelle (onko tämä edes satakuntalaista murretta?) ja pullalle, josta viimeinen etappi vei Kolsin voimalaitokselle ja melontareissun päätepisteeseen.

Matka sujui pienistä piristävistä sattumuksista huolimatta erittäin mukavasti. Matkan varrella oli paljon kiinnostavaa nähtävää sekä hienoa luontoa ja perinnemaisemaa. Taukoja matkalla pidettiin aina kun siltä tuntui, joten matka ei koitunut kenellekään liian raskaaksi.

Kiitämme mukana olleita sekä pyyteettömästi kahden päivän aikana matkalaisille välineitä lainanneita sekä majoitusta ja ravintoa tarjonneita tahoja.

PTKJ:n heinäkuun tapahtumat polkaistiin käyntiin jo vuosia hiljaisesti suunnitellulla sekä viime aikoina hartaasti odotetulla ratsastuksella. Heti aluksi erittäin suuri kiitos jäsenellemme Klaus Nylamolle erittäin hienosta ja hyvin järjestetystä illasta ratsastuksen parissa sekä tietysti Laaksolan ratsutilalle.  Sää ei suosinut meitä tällä kertaa, joten tuntimme pidettiin maneesissa. Mainittakoon, että maneesiin mentiin suoraan tallista kulkematta ulkotilojen kautta, mikä on kuulemani mukaan yksi modernin ja korkeatasoisen ratsutilan merkeistä.

Laji oli itselleni täysin uusi, sillä olin ratsastanut aiemmin vain karusellissa ja tietokonepeleissä. Lisäksi olen käynyt muutaman kerran raveissa, joten olen ollut verrattain vähän tekemisissä hevosten kanssa. Toisaalta Veijari nimeltä Brisco (The Adventures of Brisco County, Jr.) oli yksi lempisarjoistani lapsena jo pelkästään uskomattoman hienon tunnusmusiikkinsa takia, joten oli aika selättää suurehko hevospelkoni.

Pelkoani hevosia kohtaan ei edesauttanut se, että otaksuntani valmiiksi varustellusta hevosesta odottamassa maneesin seinustalla vaihtui perusteelliseen opastukseen hevosen varustamisesta, jossa jokainen vuorollaan toteutti jonkun työvaiheen. Tämän odotustilanteen jännityksestä todisteena seuraavat kahden herran ilmeet. Väitän, että Juuson ilme on melko samanlainen silloin kun hän on peloissaan.

Mutta. Hetkeä myöhemmin olimme kukin pari jo noutamassa omaa hevosta laitumelta. Meille Susannan kanssa arpa tarjosi hevosen nimeltään Rambo. Nimestään huolimatta äärimmäisen rauhallinen ja ymmärtäväinen yksilö. Rambon kanssa niin omatoiminen hevosen varustaminen kuin ratsastuskin sujui aloittelijalle mieluisalla tavalla. Pilttuussa Ramboa varusteltaessa kuljin useita kertoja sen pään alta edestakaisin ja olin useaan otteeseen kuolettavalla etäisyydellä sen jaloista. Toisin sanoen erinomaisen hieno ja jalo hevonen, jolla oli useita taisteluarpia kehossaan.

Pienenä kritiikkinä voisin sanoa sen, että arvioni mukaan Rambo oli oppinut vuosien varrella tekemään käynnit, kurvailut, ravit ynnä muut asiat luultavasti opettajan ohjeiden mukaan ilman, että sitä tarvitsi juurikaan ohjata. Toisaalta saatoin hetkittäin tuntea, että hevonen todella tottelee ohjaustani, mikä oli tällä erää riittävästi minulle. 

Ymmärrykseni mukaan muutkin saivat uusia kokemuksia. Myös lajin parissa pidemmälle ehtineet pääsivät hieman menevämpää ratsastusta. Omalla kohdalla laukkaaminen ei ikävä kyllä vielä tällä kertaa ottanut onnistuakseen, ja toki oli illassa jännitystä tarpeeksi ilman sitäkin. Mutta jäipähän jotain seuraavaan kertaan, sillä laukkaaminen on kuitenkin on se mistä haaveilen ratsastuksessa. Ja hevosen ohjaaminen äänimerkein. 

Kaiken kaikkiaan erittäin jännittävä, mutta mieluisa kokemus. Myös muutamalla muulla seuraavaan ratsastuskertaan jäi vielä tavoite laukkaamisesta, mutta ehkä se onnistuu seuraavalla kerralla helpommin. Sillä ehkä sittenkin on niin, että kaikkia hevosia ei aina tarvitse pelätä. 

Ratsastuksen ulkopuolelta. Yhdistyksen nettisivuille on tehty muutamia uudistuksia. Näitä ovat listatut jäsenedut, väline- ja varusteluettelo, lomakepohja jäsenhakemukselle sekä kannatustuotteiden sivu. Kuulemani mukaan kannatuspaitoja on jälleen painettu lisää, joten huomaa ostaa omasi ja kerätä koko sarja.

Useat yhdistyksen suunnitelmat ja tapahtumat tulevat julkiseksi lähiaikoina, joten suosittelen lämpimästi seuraamaan tiedotteita. Ja kesällähän meillä on liikuntatapahtumia lähes viikoittain. Lisäksi kannustan kaikkia myös luomaan varsinkin kesällä omia ex tempore -tapahtumia. Esimerkiksi itse tulen esittämään kutsun ongelle kun sopiva sää ja päivä osuu kohdalle.

Muistakaa hyvä ihmiset myös kaikkien aikojen kisat elokuussa! Kuulemma vielä toistaiseksi mahtuu mukaan.

Palautettanne toivoen ja sitä arvostaen 
-Tuure Pirttikoski 

Kesäkuussa PTKJ:n yhtenä viikkoliikuntakokeiluna oli iltarastit. Kohteena oli Kangasalan ja Oriveden rajamaastossa sijaitseva Matkajärvi. Aikaisempi suunnistuskokemukseni koostui armeijasuunnistuksen lisäksi yhdestä iltarastittelusta sekä kahdesta kahdeksan tunnin polkupyörärogainingista. Olin siis omasta mielestäni melko pro.

Tapahtuman pääorganisoijana ja muiden opastajana toimi suunnistuksesta suhteellisen liekeissä oleva Lotta. Muita mukana olleita olivat MM-tason suunnistajalta oppinsa saanut, Pohjois-Tampereen kovin jätkä Ilkka sekä nollakokemuksella ennakkoluulottomat Laura ja uusi prospect-jäsen Eeva-Liisa.

Ilta lähti käyntiin, kun Ilkka veti taskustaan kaikkia ilahduttaneen hyttysmyrkyn. Pisteet Ilelle! Tuumailun jälkeen reitiksi valikoitui viiden kilometrin ”helppo”. Päätimme lähteä suunnistamaan koko joukko samaa matkaa ns. rennolla meiningillä. Yhdistys sponsoroi kolme karttaa eli halvaksi tuli tämäkin.

Kävelimme aloituspaikalle, jossa Lotta otti ohjakset käsiinsä. Alkoi suunnistusrupeaman nopein kilometri. ”Sormi koko ajan kartalla!”, “Katse maastoon!”, Lotta komensi huomattavan kantavalla äänellä. Mieleeni tuli Poliisiopiston Debbie Calahan. Äärimmäisen asiallinen meininki!

Ensimmäinen ja toinen rasti löytyivät helposti ja ryhmän itsevarmuus alkoi kasvaa. Kolmannelle rastille oli jo hieman enemmän matkaa ja maasto muuttui metsätiestä poluksi. Loikimme Lauran kanssa ryhmän kärjessä ilman karttaa luottaen suuntavaistoon sekä edellä kulkeviin Pyrinnön logoilla varustettuja paitoja kantaviin nuorukaisiin. Fysioterapeutti Lauran oli vaikea pidätellä hymyään, kun hän tajusi, kuinka hyvää harjoitusta polulla juokseminen oli hänen keskivartalon ja jalkojensa pienille tukilihaksille.

Maasto hankaloitui aavistuksen ja meidät ohitti lastaan kantorepussa kuljettava nainen. Mahdollisesti tästä herpaantuneena kolmas rasti ei löytynyt yhtä välittömästi kuin kaksi edellistä.

Matka jatkui tuttuun tyyliin: suunnistajat perässä ja aistien varassa loikkivat gasellit kärjessä. Saavuimme voimalinjojen alla olevalle hakkuuaukealle, josta avautuivat upeat näkymät. Jäimme siirtolohkareelle ottamaan ryhmäkuvia someen. Ilen ensimmäiseen otokseen ikuistui kivelle kiipeävän Eeva-Liisan peräosa. Tämä aiheutti porukassa luonnottoman äänekästä hörinää kiusallisen hetken taltuttamiseksi mahdollisimman nopeasti. Saimme kehuja rennosta meiningistä ohi meneviltä tosikkosuunnistajilta.

Lotta luovutti kartturin pestinsä minulle, jolloin sisäinen insinöörini sai vallan. Seuraava rasti löytyi pienen ryynäämisen seurauksena, minkä jälkeen oltiin valinnan äärellä: lähdetäänkö oikaisemaan suon yli vai kierretäänkö polkua pitkin? Valinta oli helppo ja nopea.

Nilkkoja myöten suossa seisoessani ei vituttanut, sillä seura oli hyvää ja sää lämmin. Suo oli ojitettu, joten ojaa seuraamalla menisimme varmasti oikeaan suuntaan eikä kompassia tarvittu. Joukkosuggestio oli vahva.

Suon ylityksen jälkeen jatkoimme matkaa oudon huonosti täsmääviä maamerkkejä seuraillen. Luottamusta ei herättänyt puolipäättömän samoilun jälkeen metsästä löytyvä puolustusvoimien harjoitusalueesta varoittava kyltti. Ilkka valitteli kompassin neulan jumittumista. Outoa oli, että Lotan neula jumitti täysin samaan suuntaan.

Päätimme epäintuitiivisesti totella kompassia ja kohta olimmekin taas kartalla. Kirottu suo ja sinne 90 asteen kulmassa kaivetut ojat olivat johdattaneet meidät 90 astetta väärään suuntaan. Kyllähän siellä Jukolassakin pummattiin, naureskelimme.

Seuraavat rastit löytyivät helposti, minkä jälkeen oli aika suunnata viimeiselle rastille. Matkalla kohdattiin vielä yksi yllätys, kun helpoksi luultu hakkuuaukea osoittautui koko retken vaikeimmaksi maastoksi sisältäen samaan aikaan sekä kivikkoa, risukkoa, suota että kiipeämistä.  Jostain takaani kuului ääni: “Pojat, en näe teitä enää”.

Viimeinenkin rasti löytyi ja autolle palatessa kaikki olivat silminnähden iloisia. Heitettiin yläfemmoja ja peräluukussa odottavat juomapullot tyhjennettiin yllättävän nopeasti. Urheilukello näytti kuljetuksi matkaksi seitsemän kilometriä ja keskisykkeeksi 140. Aikaa kului noin kaksi tuntia. Yllättävän tehokas urheilusuoritus! Kaikki antoivat suunnistukselle lajina pisteet 5/5.

Johtopäätös: Hieno laji, aion jatkaa harrastamista, jos kesän aikataulut antavat myöden!

Terkuin: Tapio

Kevät on ollut PTKJ-porukalle aktiivista yhdessä tekemisen aikaa. Kisojen jälkeen jatkettiin sujuvasti heti seuraavana sunnuntaina laskiaisriehalla, joka oli menestyksekäs ja oiva perinnetapahtumaehdokas. Pulkat saivat kyytiä mutta hauskaa oli. Erityiskiitokset laskiaispullien leipomisesta jäsen Vuoriselle! 

Maaliskuun lopulla rauhoituimme kevätretriitillä Kintulammen kauniissa maisemissa. Aamupäivä oli pilvinen ja sateinen, mutta tilattu auringonpaiste saapui kuitenkin iltapäivällä ja lämmitti retkuettamme. Reitit alueella olivat vielä melkoisen jäisiä, mutta iso osa porukasta uskaltautui luisteluradalle ja teimme kävelylenkin järven ympäri ilman suurempia kommelluksia, luonnon rauhasta nauttien. Palatessamme tukikohtaan oli muiden toimesta nuotio laitettu tulille ja paistelimme makkarat edelleen auringon säteistä nautiskellen.

Yhdistys oli varannut käyttöömme Kintulammen retkeilymajan, joka palveli tarkoituksessaan mainiosti. Tosin se olisi saattanut olla vielä mukavampi, mikäli sen ikkunaluukut olisi saanut avattua.. Mökin hämärässä onnistui kuitenkin korttipelit huutopussista Cards Against Humanityyn ja takkatuli lämmitti mukavasti. Majan lisäksi saimme lämmittää myös rantasaunaa. Uskaliaimmat pääsivät saunomisen yhteydessä pulahtamaan avantoon. Allekirjoittanut poistui paikalta ennen iltaa, mutta huhut kertovat että railakas rentoutuminen jatkui aamuyöhön saakka.

Kevätaktiviteetit jatkuivat Tampereen saunaskeneen tutustumisen merkeissä. Kohteena oli Veittijärven sauna, joka vei välittömästi vierailijoiden sydämet. Suunnitelmissa loppukeväälle on mm. virtuaalitodellisuuteen sukeltamista sekä suunnistusta. 

Kulunut vuosi on ollut edeltäjiään aktiivisempi ja olemme päässeet kokeilemaan mitä monituisempia lajeja. Henkilökohtaisesti toivon, että suunta pysyy samankaltaisena ja saamme seuraavanakin vuonna kokea yhdessä uusia aluevaltauksia sekä miksei myös perehtyä jo kokeiltuihin lajeihin hieman syvemmin. Muistelen, että ainakin uudet jefutreenit meille on luvattu, sillä viime kesäiset jouduttiin keskeyttämään ukkosen takia. 

Mitä sinä toivoisit tulevalta kaudelta? Yhdistyksen toimintaan pääset jäsenenä vaikuttamaan 27.4. järjestettävässä vuosikokouksessa, missä mm. valitaan seuraava puheenjohtaja sekä hallitus. Tule antamaan äänesi sille, joka homman mielestäsi parhaiten hoitaisi! Tai mikäli sinua itseäsi kiinnostaa olla tekemässä yhdistyksen toiminnasta ensi kaudella vielä hauskempaa ja antoisampaa, ilmaise kiinnostuksesi rohkeasti.

Kevät- tai melkeinpä jo kesäterveisin,
Heidi

Ps. Muista myös perinteiset kuntotestit ja cooper vuosikokouspäivän aamuna!

Huhhuh. Kroppa saa vieläkin väristyksiä kun muistelee talven huikeinta viikonloppua, Pohjois-Tampereen Kovin Jätkä talvikisoja. Turnaus koostui kyynelistä; pettymyksen karvaista, kolajuoman hapokkaista, minttukaakaon pehmeistä ja ilon riemukkaista.

Kisaviikkoa edeltävä aikana osallistujaksi oli itsensä kiinnittynyt 26 voitonnälkäistä, motivotunutta ja huippuunsa treenattua kilpailijaa. Kisatoimikunta oli aloittanut valmistelut jo vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä. Ja sammakkomies lupasi lumista talvea. Odotukset olivat siis korkealla, jo etukäteen puhuttiin kaikkien aikojen kisoista.

Kisojen avajaisten lähestyessä myös kisatoimikunnan päivät alkoivat pidentyä valmistelevista toimista. Samaan tahtiin harvenivat kisatoimikunnan uuden vetäjän Kalle P. Tuomolan hiukset Partioaitan tarjouspipon alla. Työpöytävalmistelut vietiinkin järjestävällä taholla ennätyspitkälle ja hartaasti. Esimerkiksi kauppareissulle lähdettiin vasta kisoja edeltävä ilta ja niin myöhään, ettemme saaneet enää Prisman kassalta maksuvaiheessa suunkostukkeeseen ostolupaa. Hyvä näin, vältyimme taas kerran päihdyttävien aineiden kiroilta. Lisäksi asioiden viime tippaan jättäminen kehittää ongelmanratkaisu- ja paineensietokykyä, ja se tottavie tuli tarpeeseen.

Perjantain vihdoin koittaessa kisajärjestelyt olivat kuitenkin selvinä kuin allekirjoittanut vappuaamuna. ”Avaan kisat” tärähti Kallen suusta noin 17.30. Avaijaispaikaksi oli valikoitunut yhteistyökumppani Tullin Saunan kokoushuone, jossa suoritettiin avaijaismanööverit tilanteen vaatimalla arvokkuudella. Kuohuviiniä pitkissä kalsareissa, jokainen kilpailija toisiaan mulkoillen ja psyykaten.

Avauspäivän lajit saatiin vietyä loistavassa aikataulussa läpi Sorsapuiston rinteissä ja lammen jäällä. Kisatoimikunnan tavoite pilkkoa lajeja pienempiin ja terävämpiin osasuorituksiin onnistui ja kilpailijat olivat saunan lauteilla jo ilta yhdeksältä. Henkilökohtaiselle huollolle jäi siis runsaasti aikaa, joka takasi lauantaihin loistavat lähtökohdat. Ennen ansaittuja yöunia seurua piipahti vielä tanssiravintola Doriksessa nauttimassa yhteistyökumppanieduista ja kertaamassa päivän kulun, sekä laatimassa taktiikan seuraavalle päivälle. Koko kisaviikonlopun ehkä haastavin suoritus olikin sitten päästä Doriksesta kotiin. Ravintolassa olon aikana kaduille oli satanut alijäähtynyttä vettä tai jotain muuta paskaa. Suurelle osalle kilpailijoista pystyssä pysyminen oli mahdotonta.

’Kukkokiekuu’ kuului olohuoneesta kello seitsämän kun Rantasen Juho näki painajaista sohvallani, avaan silmät kauniiseen aamuun. Onpahan aikaa laittaa kaverille aamupalaa raskaaseen edessä siintävään päivään. Kaadan omenasiiderin tarkasti kahteen konjakkilasiin ja tarjoilen ne Finlandiahymnin kera olohuoneeseen.

Toinen kisapäivä alkoi jo ennen kokoontumista Tesoman liikekeskukselle. Vuorossa oli perinteinen ”yllytä taksia ajamaan kaverin taksin kanssa kilpaa” peli. Tällä kertaa onni ei suosinut ja kuski oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa Winterin mutkassa. Toisaalta häviökään ei tunnu pahalta Hagertin takapenkiltä, saa toiset ajaa puolestani Mondeolla. Kaikki kisailijat selvisivät kuin ihmeen kaupalla ajoissa kisapaikalla ja Tesomajärven jää laitettiin toden teolla raikaamaan. Laji toisensa jälkeen oli parhautta, aurinko paistoi, nauru raikasi ja kilpailu oli rehtiä.

Aurinkoisen ja lämpimän kisapäivän päätteeksi menimme Pedros Pubiin nauttimaan yhteistyökumppanin tarjoamasta eväästä ja suorittamaan päivän kisojen loput lajit pois päiväjärjestyksestä. Päivällisen päätteksi suuntasimme Pirkanmaan Teleurakoinnin saunalle peseytymään ja spekuloimaan voittajaa. Sieltä ilta jatkui todennäköisesti.

Sunnuntaiaamun valjetessa valkeni myös hiljalleen totuus kisa-applikaation pistelaskukyvystä. Kisatoimikunnan vetäjä Kalle oli jo ehtinyt ensimmäiset OnePlus puhelimensa särkeä yön aikana, ja uuden kohtalo oli sekunneista kiinni. Onneksi kynä, paperi ja terapeuttiopinnot kohta päättävä säämies Grönroos pelastivat tilanteet ja useiden tuntien laskennan jälkeen Ilkka ”Ile” Nurminen saatiin kruunattua kiistattomaksi mestariksi!

Kuten tavallista, kisoja kaadettiin ja mestaria juhlittiin aamutunneille asti,

Kisatoimikunnan ja yksittäisen kisailijan silmin,

Teemu Marku