Pohjois-Tampereen Kovin Jätkä ry matkusti melontareissulle Suomen Satakuntaan 21.-22.9.2019.
Melonta aloitettiin Kauvatsan ja Puurijärven välimaastosta, josta lähdettiin uhmaamaan Puurijärven kansallispuiston korkeita ja sokkeloisia heinikoita. Etapista selvittiin kuitenkin vain yhden henkilön eksymisellä, joka sekin oli henkilön itse edesauttama. Linnuston osalta vaatimattomasta vuodenajasta huolimatta nähtävää oli runsaasti.
Heinikkoreitti 
Puurijärven reittivalintoja, yhteensä 6-7 km tai mahdollisesti hieman enemmänkin
Puurijärven jälkeen kajakit kannettiin padon yli Ala-Kauvatsan jokeen. Se lasketteli melojat rauhallisesti ensimmäiselle taukopaikalle, jossa oli vuorossa runsas tankkaus. Mainittakoon, että tämän jälkeen huoltoauton kuljettaja suuntasi kauppaan. Tauon jälkeen melontaa jatkettiin Kokemäenjokeen, jossa sääolosuhteet päivän aikana vaihtelivat tyynestä tuuliseen ja aurinkoisesta pilviseen. Sateelta kuitenkin vältyttiin.
Puurijärven loppu 
Padon ylitys 
Ala-Kauvatsan joen alku
Risteen koululla ilmassa alkoi olla hieman väsymisen, vaan ei luovuttamisen merkkejä. Yksi melojista joutui keskeyttämään henkilökohtaisiin syihin vedoten, mutta tästä syystähän olimme varautuneet reissuun huoltoautolla. Hernekeiton nauttimisen jälkeen kuitenkin tapahtui vääjäämätön eli huoltoautomme sai matkasta tarpeekseen. Seuraavassa hetkessä yksi meloja putosi laiturilta jokeen. Vaan helppoja oli nämäkin vastoinkäymiset selätettäviksi, ja matkaan lähdettiin pimeyttä uhmaten. Vaikkain sitten hieman pienemmällä rykmentillä.
Jo pitkälti pimenä tultua saavuttiin Säpilänniemeen mökille, jossa pöytä ei odottanut koreana, vaan melojat olivat ennen uutta huoltoautoa ja huollettavaa autoa perillä. Kävihän vanha huoltoauto tässä välissä latauksessa. Lopulta mökillä kuitenkin virkistäydyttiin syömisen, saunomisen, rupattelun ja nukkumisen merkeissä. Seuraavana päivänä pirteimmät jatkoivat melontaa vielä toisellekin mökille kahveelle (onko tämä edes satakuntalaista murretta?) ja pullalle, josta viimeinen etappi vei Kolsin voimalaitokselle ja melontareissun päätepisteeseen.
Matka sujui pienistä piristävistä sattumuksista huolimatta erittäin mukavasti. Matkan varrella oli paljon kiinnostavaa nähtävää sekä hienoa luontoa ja perinnemaisemaa. Taukoja matkalla pidettiin aina kun siltä tuntui, joten matka ei koitunut kenellekään liian raskaaksi.
Kiitämme mukana olleita sekä pyyteettömästi kahden päivän aikana matkalaisille välineitä lainanneita sekä majoitusta ja ravintoa tarjonneita tahoja.
Yksi vastaus artikkeliin “PTKJ goes meloen 2019”
Kommentit on suljettu.