PTKJ pyöräilee toista kertaa ulkomailla
Viime vuoden onnistuneen pyöräilyn johdosta päätimme ottaa yhdistyksen ohjelmaan vuosittaisen pyöräilyreissun. Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Latvia. Matkan suunnittelu aloitettiin jo varhain alkukeväästä ja pitkän pohdinnan ja reitin pyörittelyn jälkeen päädyimme seuraavaan matkasuunnitelmaan.
- 3.8. Helsinki-Tartto Silja Line+auto
- 4.8. Tartto-Valga 70km
- 5.8. Valga-Valmiera 60km
- 6.8. Valmiera-Sigulda 60km
- 7.8. Sigulda-Riika 70km
- 8.-10.8. Riika-Tallinna
- 11.8. Tallinna-Helsinki.
Reissusta kiinnostuneita oli useita ja viimein lähtijöiksi saatiin kokoon hyvä tiimi, johon kuuluivat ensikertalaiset Laura, Lotta sekä jo viime vuodelta vankan kokemuksen pyöräreissaamisesta keränneet Teemu ja allekirjoittanut. Lähtöä edeltäneenä viikkona pidettiin pieni palaveri, joka loi ensikertalaisille uskoa, että tästä on tulossa kaikkien aikojen pyöräreissu.
Vihdoin lauantaina koitti reissuunlähtö Teemun pihasta. Peräkärryyn heitettiin pyörät sekä varusteet ja peräkärry kiinnitettiin uudenkarhean Plugin Hybridi Kia Niron perään. Odotettavissa oli turvallisia ja huolettomia kilometrejä. Lotta oli innoissaan päästessään rattiin ja suunnaksi otettiin Helsingin Länsiterminaali. Laivamatkasta nautittiin trubaduurin säestäessä. Pääsimme hyvissä ajoin perille Tarttoon, jossa meitä odotti Hector Design Hostel suurine ja siisteine huoneineen. Samana iltana pääsimme onnekkaasti vielä nauttimaan paikallisen viinifiestan tarjonnasta ja erinomaisesta paikallisesta omenaviinistä.
Tartto-Valga
Aamun valjetessa koitti lähtö ensimmäiselle pyöräilyetapille. Luottokuskimme Sussun valitettava viimehetken poisjäänti aiheutti sen, että jouduimme kukin vuoropäivinä huoltoauton kuljattajaksi. Ensimmäisen ajovuoro valikoitui Lotalle muiden hypätessä pyörien selkään ja suunnaksi otettiin Viron tunnettu talvipääkaupunki Otepää. Pääsimme etenemään muutama sata metriä kaupan pihaan, kunnes taivaalta rupesi jo ripottelemaan vettä. Tämä oli onneksi nopeasti ohimennyt kuuro emmekä joutuneet ottamaan sadevaatteita esille koko reissun aikana.
Näillä matkoilla on tapana tutustua paikallisiin historiallisiin kohteisiin ja tälläkin välillä pääsimme tutustumaan 1800-luvun lopussa rakennettuun Sangasten linnaan, jonka Sangasten viimeinen kartanonherra oli itselleen rakentanut.
Valgaan päästyämme oli kilometrejä aiemmin ilmoitetun 70 kilometrin sijasta kertynyt pyörän mittariin noin 90km. Valgassa yösijan meille tarjosi edullinen Maria Hostel. Sunnuntai-ilta paikkakunnalla oli rauhallinen, mutta onneksi löysimme itsellemme erittäin mukavan ravintolan nimeltä Conspirator. Illallisen jälkeen kävelimme kaupungilla vain todetaksemme että tässä rajakaupungissa sunnuntai-ilta ei ole erityisen vilkas ja päätimmekin täten vetäytyä ajoissa yöpuulle.
Valga-Valmiera
Valga-Valmiera – välimatkalle auton ajovuoron vaati itselleen Teemu. Hän osasi pitää hyvää huolta meistä muista ja taukopaikalla odottikin kahvipannu kuumana. Matkan varrella tiet olivat kapeita, mutta autoilijat ottivat meidät erittäin hyvin huomioon ohittamalle reilusti toisen kaistan kautta. Jos ei oteta lukuun erästä peräkärryä vetävää suomalaista autoilijaa, joka torvi pohjassa ohitti meidän niin, että melkein keräsimme pyöriämme ojanpohjalta.
Tällä etapilla myös Lotta pääsi pyörällä vetopuuhiin ja keulaan päästyään oli hänellä vetohaluja niin, että itselläni oli jo vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana ja keskinopeus nousi reilusti totutusta. Vielä ennen matkaa Lotalla oli epäily, pysyykö hän meidän muiden kokeneiden pyöräilijöiden vauhdissa, mutta epäilyt todellakin osoittautuivat turhiksi.
Valmierassa meitä odotti luksusmökki Lejasskabarzi maaseudun rauhassa. Pihassa huomio kiinnittyi trampoliiniin, jossa hyppimisen vuokranantaja ensi työkseen kertoi olevan sallittua. Mökissä oli myös puukiukaalla varustettu sauna ja pihasta löytyi grilli, joten tämän illan päätimme viettää saunoen, grillaten ja trampoliinilla hyppien.
Valmiera- Cēsis – Sigulda
Valmierasta lähtiessä minulle osui ajovuoro ja ennen matkaan lähtöä pidin huolen, että ajaisin välimatkan hyvin levänneenä. Valmierasta suuntamme oli kaupunkiin nimeltä Cēsis ja matkaa 30 kilometriä.
Cēsis oli myös vanha kaupunki, jonka juuret yltävät 800-luvulle. Kaupungin keskeltä löytyi linnan rauniot ja mielenkiintoisia monumentteja. Näihin oli meidän totta kai lähemmin tutustuttava ja kiersimme myös tämän keskiaikaisen 1200-luvulla rakennetun linnan rauniot.
Cēsisistä lähdettäessä olivat pyöräilijät päättäneet ottaa oikoreitit käyttöön. Hetken ajettuaan asfaltti oli muuttunut soratieksi ja siitä vielä pienemmäksi kinttupoluksi useiden asteiden ja kilometrien pituisine nousuineen. Pehmeässä hiekassa itsensä uuvuttaneet pyöräilijät saapuivat taukopaikalle poikkeuksellisen väsyneinä. Kilometrejä ei ollut vielä kertynyt paljoa, mutta raskas uurastus aiheutti sen, että päivän pyöräilyt päätettiin jättää tähän ja nostaa pyörät peräkärryyn ja siirtyä autolla seuraavaan majoitukseen Siguldan Makars leirintäalueelle.
Siguldassa pääsimme nauttimaan paikallisen pitserian laajasta viinivalikoimasta ja koska emme halunneet tyytyä yhteen viiniin, tyhjensimme koko paikan viinivaraston. Jälkiruuaksi haettiin lähikaupasta Teemun jo pitkään himoitsemia kuivattuja kaloja.
Sigulda-Riika
Suunnitelmista poiketen tämä väli jätettiin pyöräilemättä huomatessamme, että välimatka on ruuhkaista maantietä, jossa ajettavasta pientareesta ei ollut tietoakaan. Pyöräilyn sijaan Sigulda tarjosi meille loistavan tilaisuuden päästä melomaan Gauja-jokea pitkin, joka halkoo Latvian suurinta kansallispuistoa. Suoraan leirintäalueelta oli mahdollisuus päästä kuljetuksen kanssa usealle eripituiselle reitille. Hahmotelmissa oli jopa 45 kilometrin matka, jonka suorittamiseen Teemu tuumaili kuluvan muutaman tunnin. Valintamme päätyi kuitenkin 25 kilometrin melontaan, johon saimme kulumaan viitisen tuntia. Joki oli leveä, mutta osittain matala ja pohjakosketusta ei aina hiekkapohjaisessa joessa voinut välttää.
Siguldasta siirryimme päivän mittaan Riikaan ja hotelli Patefon Roomsiin. Siistiydyttyämme siirryimme syömään erinomaiset hampparit vanhan kaupungin Street Burgersiin ja tämän jälkeen löysimme uudehkon tislaamo/ravintola Distillers Republicin, jonka omat tuotteet eivät harmillisesti vielä olleet kerenneet valmistua. Iloksemme valikoimasta löytyi kuitenkin suomalaista pienpanimo-olutta suoraan Tuusulasta. Illan mittaan kiersimme kaupungin ravintoloita ja lopuksi päädyimme kartuttamaan hieman matkakassaa Casinolla.
Seuraava aamu valkeni Riiassa normaaliin tapaan, mutta draamalta emme päässeet välttymään sillä vaatteistamme löytyi ötökkä, joka ikävästi muistutti ludetta ja jonka pitkän pohdinnan jälkeen varmistimme ko. päänvaivaksi. Päätimme antaa tämän olla pilaamatta päiväämme ja suuntasimme kaupunkiin aamupalalle. Riiassa päivä oli sateinen ja totesimme, että tämä olisi loistava kylpyläpäivä, joten tilasimme allemme taksin. Ystävällinen kuski Garri kuljetti meidät Jurmalan aurinkorannoille ja Jurmala Spahan. Jurmala Spa oli loistelias kylpylä useine saunoineen. Tosin pieni moitteen sana suomalaisesta saunasta, jossa oli veden heitto kiukaalle kielletty. Allasosastolla toimi juomatiski, jonka ykkösjuomana tarjoiltiin Long Islandin Ice Teata. Vielä illalla pääsimme nauttimaan Jurmalan rannoille mahtavasta ja romanttisesta/eroottisesta auringonlaskusta.
Riika – Pärnu
Riiasta lähtiessämme olimme hyvillämme, kun pääsimme jättämään huoneen, josta olimme löytäneet tämän verta imevän pedon. Suunnaksi otettiin Pärnu, josta olimme jo varanneet keilaradan illanviettoa varten. Muutaman tunnin ajomatkan päässä Riiasta meitä oli vastassa rajakaupunki Ainaži ja siellä vierailukohteena Super Alko. Kävimme ostamassa paikasta tuliaiset ja lastasimme nämä peräkärryyn. Tuliaiset toivat kärryyn sen verran painolastia, että renkaiden ilmanpaineiden tarkastus oli kohdallaan.
Kun tämä oli saatu tehdyksi, käänsi Laura Kian virta-avaimesta. Tunnin pihassa pysähtyneenä ollut Kia oli päättänyt, että auton jarrujärjestelmään oli tällä välin tullut jotain vikaa ja pyysi tarkistamaan tämän eikä suostunut käynnistymään. Hetken yritettyämme käynnistää autoa päätti Teemun Niro pimetä totaalisesti. Ei muuta kuin puhelua Kia autopalveluun, josta ystävällisesti järjestettiin paikallinen huoltomies käymään katsomassa mikä autoa vaivaa. Huoltomiehen starttiavusta ei valitettavasti ollut apua, joten alkoi useiden tuntien selvittely, miten pääsemme jatkamaan matkaa.
Kuusi tuntia myöhemmin Kia nostettiin hinausauton kyytiin ja peräkärry Volkkarin perään, jossa myös me saimme kyydin takaisin kohti Riikaa. Kuljettajamme Arvid oli mahtava tyyppi. Hän myös lupautui näyttämään meille parhaat menomestat, kun seuraavaksi päädymme Riikaan. Seuraavan reissu tullaankin järjestämään otsikolla ”Ilman pyörää Riikaan”.
Aamulla Kia-huolto otti auton sisään, pisti lataustöpselin kiinni ja totesi auton olevan kunnossa. Mitään vikaa ei löytynyt, johon Kian iskulause ”The Power to Suprise” sopii erittäin osuvasti. Huolto oli ladannut auton akut täyteen, joten matka jatkui jälleen, mutta tällä kertaa suoraan Tallinnaan. Hotelli Virusta olimme varanneet pienellä riskillä vain kahden hengen huoneen, jonka toivoimme muuttuvan matkan aikana paremmin tarpeitamme vastaavaksi ja sen myös hotellin ystävällinen henkilökunta sai toteutettua ja huoneemme muuttui perhehuoneeksi, josta löytyi kaikille nukkumapaikka.
Tallinnassa illallinen nautittiin erittäin mukavassa ravintolassa nimeltä Salt. Lauralle annettiin vapaat kädet tilata pöytä täyteen ruokaa, ja näin myös kävi. Lähes koko alkupalalista ja muutama maukas pääruoka tarjoiltiin meille ripeään tahtiin ja asiaankuuluvien viinien kera. Viimeinen yö vietettiin tanssien Tallinnan kuuluisimmassa yökerhossa Cafe Amigossa.
Sunnuntaina odotti kotiinpaluu haikeissa tunnelmissa. Matkalla haimme rullan jätesäkkejä, joihin erottelimme 60 asteessa pestävät vaatteet, ja tavarat, joita odotti usean tunnin saunottaminen mahdollisen lude-epidemian välttämiseksi.
Mitä tästä reissusta lopulta jäi käteen? Matka ei aina mene niin kuin on suunniteltu ja pyöräilykilometritkin jäivät hieman odotettua vähemmälle, mutta tämä ei ketään harmittanut, sillä kaikilla oli matkan aikana pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hyvä fiilis ja erittäin hauskaa. Latviassa kaikki tapaamamme ihmiset olivat erittäin mukavia ja ystävällisiä. Myös päivittäin nautittu Seljanka-keitto oli paikasta riippumatta erinomaista. Russian Standard osoittautui myös erinomaiseksi valinnaksi matkan urheilujuomaksi.
Kiitos kaikille osallistuneille! Tämä oli kaikkien aikojen pyöräreissu ja oli mahtavaa nauraa vatsansa kipeäksi hyvässä seurassa. Kiitos Laura, Lotta ja Teemu!
-Risto
Ps. vielä tiedoksi vampyyri kuuluu lausua vämppyyri, klamydia lausutaan klamuudia ja Pärnu lausutaan Pärnyy.